keskiviikko 8. elokuuta 2018

Unisieppari +kuvallinen ohje

Humpsis!
Kesäloman viimeistä viikkoa viedään ja ai että missä keleissä tämä kesäni onkaan mennyt! ☀️☀️☀️
Paluu arkeen tarkoittaa kohdallamme täydellistä muutosta; Poika aloittaa koulun ja itseasiassa niin aloitan minäkin! Jään kokonaan pois töistä opintovapaalle alustavasti ainakin toukokuun 2019 loppuun asti. Jännittää ihan älyttömästi, mutta tämä uusi zenimäinen ja tietyllä tapaa "vapaampi" elämä on niin tervetullutta. 🙏🏼

Arjen muutokset toivat mukanaan levottomampia unia niin itselle kuin lapsillekin  ja niinpä pienimmän pyytäessä että "Äiti, mä haluaisin sellaisen unisiepparin kun kaverillakin on", lähdin suunnittelemaan siepparia välittömästi.



Unisieppareita tuntuu olevan yhtä paljon kuin tekijöitäkin, mutta yhteinen tekijä  näyttäisi olevan verkko ja höyhenet. Unisiepparin tarkoitus on suodattaa pahat unet pois ja tuoda ainoastaan hyvät unet nukkujalle.

Tyylilleni uskollisena pysyin jälleen minimalistisessa ja  harmonisessa tyylissä, eli tarvikkeinani olivat valkoinen paperinaru, valkoiset höyhenet, vaaleat helmet ja rautalankaa. Nuo metallirenkaat löytyivät (kalliilla) Sinellistä. Unisieppari kuuluisi perinteisesti tehdä pajurenkaaseen, mutta halusin nyt tehdä modernimmalla tavalla ja siksi päädyin ohueen metalliseen.


Otin paperinarusta reippaan puolitoista metriä pituutta, josta lähdin pyörittämään tiiviisti renkaan ympärille. En siis leikannut saksilla, vaan jätin toisen pään kiinni kerään vielä hetkeksi. Pyöritin loppuun asti ja sentin verran vielä aloituksen päälle, jotta se pysyy paikoillaan. Kuva alla.


Sitten aloitin pyörittämään noin reilun sentin mittaisia lenkkejä renkaan ympärille. Langan kulku on tärkeä lopputuloksessa eli lanka etupuolen kautta renkaan yli taakse ja langanpää syntyneen lankalenkin/silmukan sisäpuolelta takaisin eteen. Näin jatketaan loppuun asti. Kuva alla.


Olisi hyvä, jos aloituskerroksen viimeinen lankalenkki jäisi vähän vajaaksi aloituksesta ts. olisi hyvä jättää ensimmäisen ja viimeisen lankalenkin välille pieni rako. Seuraava kerros jatketaan samoin, mutta nyt lenkit kiedotaan kiinni jo syntyneisiin lenkkeihin.
Kuvassa alla kuvattu tilanne kerros kerrokselta.


Lopuksi kiristys ja työn takapuolelle solmu. Sitten alkaa koristelu. Itse kiinnitin höyheneen rautalankaa ja pujotin helmet päähän. Kiinnitin myös muutaman helmen verkon keskiosaan rautalangalla. Mittasin ja leikkasin nyt myös paperinarunkerästä irti ja solmin päähän ripustuslenkin.



Valmis!



Tein näitä tällä kertaa kaksi, toisen pojalle ja toisen meille makuuhuoneeseen. Nyt vaan kokeilemaan, toimiiko unisieppari kuten pitäisi?


Unisiepparin historiaa Wikipediasta lainattuna:
"Unisieppari on pajurenkaasta, lankaverkosta ja höyhenistä tehty Pohjois-Amerikan intiaanien taikakalu, joita myydään matkamuistoiksi ja koriste-esineiksi. Se on alun perin ojibwa-intiaanien perinnettä[1], mutta 1960-luvun kansalaisuusliike nosti unisiepparin yleisen intiaanikulttuurin tunnukseksi. Nykyisin myös new age -ryhmät valmistavat ja myyvät unisieppareita.[2][3] Unisiepparin alkuperäinen tarkoitus on suodattaa pahat unet ja ajatukset päästäen lävitseen hyvät unet ja ajatukset,[4] mutta nykyisin se on usein koriste-esine.  Ojibwa-taruston mukaan hämähäkki-isoäiti (maailmanluoja) kutoi unisiepparin karkottamaan ihmiskunnan pahat unet. Pahat unet tarttuvat siepparin verkkoon ja valuvat höyheniä pitkin Äiti Maahan. Toisen tarinan mukaan pahat unet nousevat aamukasteen mukana tähtiin, josta ne eivät koskaan palaa. Unisieppari ripustetaan sängyn yläpuolelle ja sen väitetään karkottavan pahat unet, mutta houkuttelevan luokseen hyviä unia.  Pajurenkaasta tehty unisieppari haurastuu ja hajoaa ajan myötä, ja se kuuluu asiaan, sillä myös lapsuus päättyy aikanaan."

Sweet Dreams!

keskiviikko 13. kesäkuuta 2018

Virkattu toppi + Helppo ohje


Olen jonkin verran neulonut itselleni kesätoppeja, mutta en vielä koskaan virkaten.

Virkattu kesätoppi

Niinpä päätin lähteä kokeilemaan, miten muotoutuisi helppo ja nopeatekoinen, sekä yksinkertainen toppi virkkaamalla.
Lähdin 30 ketjusilmukan päälle virkkaamaan pylväitä lisäten pylvään kerrallaan sivuille kunnes pylväitä oli 55.


Jatkoin reunassa 55 ketjusilmukalla ja yhdistin ketjun toiseen sivuun. Jatkoin alaspäin reilun 30 sentin matkan.



Lopuksi tein selkäosan. Viimeiseksi kahden pylvään ketjulla olkanauhat ja sitten olikin valmista!


Topista tuli erittäin sopiva, istuva ja hyvä päällä. Ei kiristä edestä, takaa, eikä kainaloista.


Langasta osaan kertoa vain sen mitä kuva kertoo, sillä ajatuksissani heitin vyötteet menemään sen enempää niitä katsomatta. Kyseessä siis puuvilla-akryyli sekoitus nimeltään Black & White.


Ideoin toppiin sopivia asukokonaisuuksia. Testasin eri alaosilla ja asusteilla ja fiilistelin jo tulevia päiviä kun pääsen kesätoppiani ulkoiluttamaan!

Fiiliskuvia asukokonaisuudesta




Tässä vielä tarkka ohje S -koossa:

30 ketjusilmukkaa.
Lisää sivussa 1s/krs kunnes pylväitä yhteensä 55.
Jatka toisessa reunassa 55 ketjusilmukalla ja yhdistä toiseen sivuun. Jatka virkkausta pyörönä.
Puolipylväitä suljettuna n. 30-35 cm ( Tässä 32cm).
Päättele.
Siirry selkäosaan tekemällä pylväitä 53 eli jätä molemmille puolille kainalokohtaan yhdet "vapaat" pylväät.
Kavenna jokaisella kerroksilla molemmissa päissä.
Jatka ja sovita kunnes tuntuu sopivalta ( Tässä 17 kerrosta).
Tee olkaimet kahden pylvään ketjuna.
Sovita ja päättele kunnes istuu päällä ( Tässä 22 kerrosta).

VALMIS!

Aurinkoisia kesäpäiviä! ☀️



perjantai 18. toukokuuta 2018

Annie Sloan -kalkkimaali

Kalkkimaalista on moneksi!

Ideoimme parvekkeen tyhjälle seinälle VIHERSEINÄÄ. Halusin kuitenkin jättää lattia-alan tyhjäksi ja näin ollen köynnöskasvi sai asettua seinäkkeen päälle ja kasvaa sieltä alaspäin. Puutarhamyymälästä mukaan lähti nopeakasvuinen humala (humulus lupulus), säkki multaa ja styroksinen istutuslaatikko. Styroksinen siksi, että humala kuulemma saattaa selvitä talven yli styroksin ansiosta. Plussaa laatikon edukkuudesta; Vain vajaat 15 egeä!

Harmikseni värivalikoimaa oli tasan yksi; Tummanharmaa.
Harmaa on kiva, mutta ei valkoisen seinäkkeen päällä, kun tarkoitus oli naamioida ruukku yhtenäiseksi seinän kanssa.

Mutta tässäpä muistettiin kaapista löytyvä Annie Sloanin valkoinen kalkkimaali, jota voisi kokeilla istutuslaatikkoon.




Siispä pari sutaisua, laatikko aurinkoon kuivumaan ja parissa tunnissa pääsin jo istutushommiin. Maalipinnasta tuli tosi hyvä ja peittävä. Ensi talveen mennessä selviää, kestääkö maali muuttuvat sääolosuhteet.




Lopputulos on kokonaisuudessaan siisti ja istutuslaatikko häipyi juuri sopivasti taustaan. Nyt vain rentoutumaan ja nauttimaan kasvusta. Toivon mukaan viherseinä kasvaa nopeasti!




Tätä kalkkimaalia muuten voit ostaa täältä: wwe.teeteeshop.fi

Mukavaa viikonloppua ja aurinkoisia päiviä ☀️

keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Virkattu valepesä ampiaiskarkoitteeksi


..Ehkä isoin pelkoni elämässä on ampiaiset. Tuntuu, että pelkoni vain kasvaa vuosi vuodelta, vaikka yritän työstää asiaa. Välillä saan hysteriaani pientä etäisyyttä kunnes yhtäkkiä olen taas lähtöruudussa. Ymmärrän, että pelkoni on suurilta osin turhaa, mutta joka kerta ensin kuullessani uhkaavan surinan, nähtyäni ampiaisen taisteluasennossa hitaasti kääntyvän minua kohti, sekoan ja juoksen henkeni edestä pakoon. Hassua, koska oikeasti ampiainen on elämäni aikana pistänyt minua tasan kahdesti; lapsena hiekkalaatikolla jäätyään jumiin paitani sisään ja toisen kerran yläasteella puettuani pitkähihaisen päälleni, jonka hihan sisälle ampiainen oli jäänyt. Enkä edes ole allerginen pistoille.

Meillä on tosi kiva ylimmän kerroksen parveke, johon paistaa aurinko lähes koko päivän. Parvekkeesta on muodostunut meille toinen olohuone aurinkotuoleineen ja muurikkagrilleineen. Nähtävästi myös ampiaiset ovat todenneet saman ja tänä vuonna niitä on huomattavasti enemmän kuin viime vuonna.

Koska tiedostan ampiaisten hyödyn, päätin tänä vuonna myrkytyksen sijaan kokeilla kässäpiireissäkin tutuksi tullutta valeampiaispesää, jonka sanotaan pitävän ampiaiset poissa. Reviiritietoisina ampiaiset nähtyään toisen pesän, pysyttelevät siitä etäällä useita metrejä välttäessään näin yhteenotot.

Siispä päätin tehdä kaksi pesää parvekkeen molempiin reunoihin.

OHJE:

1. krs: Aloitussilmukkaan 10 puolipylvästä. Sulje piilosilmukalla.
2. krs: 1 pp, 2pp yhteen pylvääseen. Eli joka toiseen yksi pp, joka toiseen 2pp.
3. krs: 1 pp jokaiseen.
4. krs: 1 pp, 2pp eli kaksi pylvästä joka toiseen pylvääseen.
5. krs: 1pp jokaiseen.
6. krs: 1 pp, 1pp, 2pp eli kaksi pp joka kolmanteen.
7. krs: 1pp, 1pp, 2pp yhteen eli kavenna joka kolmas.
8. krs: 1pp, 1pp, 2pp yhteen eli kavenna joka kolmas.
Tässä vaiheessa voi sisään laittaa talouspaperia/vanua/suodatinpusseja täytteeksi pitämään pesän muotoa yllä.
9. krs: 1pp, 2pp yhteen eli kavenna joka toinen.
10. krs: 2pp yhteen loppuun asti. Kiristä lanka, solmi ja päättele.







Aloituslangasta saa ripustuslenkin tehtyä, mutta huomioi, ettei lenkki ole liian löysä, ettei pesä heilu tuulessa.

Sitten vaan nauttimaan rauhasta ympärillä?

maanantai 30. huhtikuuta 2018

Virkattu Hapsu -paita


Kun elämässä on hetkiä, ettei suunnitelmat mene, niin kuin oli ajatellut tai ne alkavat toistaa samaa kaavaa inspiraatiota tyrehdyttäen, on aika muuttaa omaa lähestymistapaa. Niinpä tartuin neulepuikkojen sijaan virkkuukoukkuun ja ajattelin lähestyviä kevään lämpöisiä päiviä.





Uppouduin virkkuukoukun vietäväksi niin keskittyneesti, että unohdin täysin ottaa työvaiheista kuvia! Aloitin helmasta, 70 aloitussilmukalla ja puolipylväillä. Jatkoin  50 kerrosta, kunnes olin puolivälissä, kaula-aukon kohdalla. Virkkasin sitten ensin 15 pp, 40 ketjusilmukkaa (hypäten samalla 40 pylvään ohi) ja jatkoin loppuun 15 puolipylväällä. Seuraavalla kerroksella jatkoin samoja puolipylväitä samaan tapaan loppuun asti.



Valmiista suorakulmiostani laskin keskikohdan ja aloitin sivuista hihat. Puolipylväitä 55, noin joka 5. kerros kaventaen molemmista sivuista yhdet pois. Yhteensä 35 kerrosta. 
Yhdistin saumat piilosilmukoilla, aloittaen toisesta hihansuusta ja edeten aina helmaan asti. Toiselle puolelle sama homma.


Viimeistelin paidan kiertäen muutamalla kerroksella helman kauttaaltaan pylväillä, takaosassa tein pitkiä pylväitä, jotta takaosa laskeutuisi nätimmin. Hihoihin sama.
Leikkasin langasta n. 15 cm pituisia pätkiä, jotka pujotin helmaan joka neljännen pylvään kohdalle. 
Valmis!




Koska unohdin kuvata työvaiheet ohjeistuksineen, yritin piirtää ohjeen mahdollisimman yksinkertaiseksi. Värikoodasin saumojen yhdistämiset toisiinsa :)
Tässä kokona on S. M -koossa voi kokeilla aloitusilmukoiksi 75. L -koossa 80s. jne.
 Lankana käytin puuvillaista Scheepjeswolin Granadaa, jonka puikkosuositus on 3,5-4, 50g= 100m.

 

Mukavia vappusäitä ja keväisiä päiviä!




lauantai 24. helmikuuta 2018

Lampaantalja liukuri

Ihania aurinkoisia pakkaspäiviä, mutta hermo meni mäessä oleviin moukkuihin ja kumpareisiin, joista sain takamukseni kipeäksi moneksi päiväksi 😅

Kadehdin lapseni ihanan pehmeää taljaa, jolla hän viiletti mäet alas pulkan kyydissä iloisesti nauraen.

Siispä pulkkamäestä suuntasin Ikeaan, jossa tiesin taljoja myytävän jollain päälle kymmenellä eurolla.


Tarvikkeiksi tarvitsin taljan lisäksi tussin, sakset ja liimaa.


Kaavana liukuri ja sitten leikkaamaan.


Liimaa reippaasti.


Valmis!

Sitten nauttimaan mäestä ja pehmeistä laskuista. Ai että!


Ihanaa hiihtolomaa ja pakkaspäiviä just Sulle!

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Trikookuteesta neulottu paita


Siippa toi ruokakauppatuliaisina kaksi kerää kierrätetyistä t-paidoista valmistettua trikookudetta ja ehdotti, että tee siitä paita.


Tilasin pyöröpuikot koossa 12 ja lähdin tekemään ylhäältä alas. Loin 28 silmukkaa ja neuloin kerroksen 1o,1n -joustinta. Laitoin hihojen silmukkamerkit niin, että jätin selkäpuolelle 8s, hihoihin 5s sekä eteen 10s. Tein lisäyksiä 7 kertaa kunnes hihoissa oli 19s.
Jätin hihojen silmukat apulangalle ja jatkoin pyörönä loppuun. Helmaan taas yksi oikein-nurin -kerros. Hihoissa kaventelin sopivan matkan välein aina välillä sovitellen. Kaksi kerää riitti tarkalleen loppuun asti. Näin paljon jäi.

Paita oli parissa illassa valmis, enkä tiedä olisiko kädet ja sormet jaksaneetkaan kovin paljon pidemmälle. Paita on itsessään melko painava, mutta päälle pukiessa trikoo venyy ja myötäilevä malli tuntuu siltä, kuin se halaisi hellästi. En tiedä toimisiko väljempi malli näin jämäkällä kuteella paidassa ollenkaan?
Joka tapauksessa innostava projekti ja kannustaa tekemään uudelleenkin nopean lopputuloksen ansiosta! Sitä jäin miettimään, että onko trikookuteesta neulottu paita trikoopaita vai neule?



Ainiin! En päivitä välttämättä blogiin ihan kaikkia juttuja, joten jos haluat kurkata esimerkiksi supersöpöt pupusukat, niin ota Elengiina -sivut seurantaan myös Facebookissa klikkaamalla TÄSTÄ ja Instagramissa klikkaamalla TÄTÄ.