keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Vuoden 2021 pieleen menneet käsityöprojektit


Moikku! 

On se aika vuodesta, kun saan julkaista teille Vuoden pieleen menneet, Suomen surkeimmat käsityöt (tai niiden yritelmät) ja esittää itselleni kysymyksen, että miten meni omasta mielestä. 6/5?

Tämä pieleen menneiden kooste sai alkunsa entisen duunikaverin kehotuksesta, kun lähetin hänelle kuvatodisteeksi syyn, miksi tarvitsisin hänen apuaan kuvaajana. Juttusarja on sittemmin saanut jatkoa ja tämä on viides (5.) kooste, jonka julkaisen. Ihan vaan muistutuksena, ettei ne sosiaalisen median kuvat aina niin kauniita ole täältä ruudun toiseltakaan puolelta. Ja että vaikka koenkin olevani käsitöissä oikeesti osaava ja ammattilainen, niin en aina onnistu suunnitelmissani kymppiplussana tai edes kymppimiinuksena 🤭 

Vuoden ensimmäinen, oikeesti kiva neule, oli mun päällä ihan surkea kuvattava. Tai mä olin surkea malli neuleelle. Oli työn takana saada julkaistua edes yksi kuva, jossa neule päälläni olisi just niin hyvännäköinen, kuin se on oikeasti. 

Elikkäs tälläsiä mauttomia heruttelukuvia tuli suurimmaksi osaksi. 
(Tästä pääset alkuperäiseen julkaisuun: Ylhäältä alas neulottu palmikkoneule

No niin. Vuoden alussa tein pojalleni Addu -sukat ja julkaisinkin niistä kuvat kaavioineen Instagramissani


Aikaa kului, ennen kuin edes havahduin tähän mokaani. Annoin sen kuitenkin olla ja ajattelin, että kyllä te tajuatte kääntää kaavion ympäri ettei logo tule sukkaan väärinpäin 🙃 No, kukaan ei ole asiaa kommentoinut, että jos näet vastaantulevia päin helvettiä neulottuja Addu -villasukkia, niin alkuperäinen ohje löytyy minulta 🤭

Sitten siirryin tämän vuoden henkilökohtaiseen teemakuosiini; Marimekon unikkoon. Ensin neuloin piiiitkän huivin ja päätin silmukoida kuvion. 

Näin. Tähän asti jaksoin. 

Vaihdoin lähestymistapaa; Sittenkin pyörönä tuubihuivimaisena mallina ja kirjoneuleena. 

No niin. Nytpä tuli vielä hirveempi. Kokeilin tähän oikeasti vaikka minkälaisia reunoja, mutta totesin, että projekti saa nyt mennä jäihin. Ei tule kauluria tästä. 

Keväällä inspiroiduin tekemään jotakin, ehkä toppia? 
Kuvista päätellen toppia, mutta en ole löytänyt tätä projektia mistään. Tällästä se on aina, kun neulepäissään ryhtyy ilman suunnitelmia tekemään. 

Tällaista alottelin myös, mutta keväässä on se vika, että ei vaan neulominen ihan inspiroi. Parin vuoden takaa muuten löytyy loppuun asti neulottu neule  KLIKKAAMALLA TÄSTÄ

Kesällä langat ja puikot oli pakattu ja meillä näytti tältä. 

Söin puuroa muovirasiasta muoviveitsellä, kun pakkasin ihan kaikki astiat ajattelematta, että muuttoa edeltävänäkin iltana on syötävä. 

Kaupunkilaiset muutti maalle ja kesä ilman käsitöitä tuoreena talonomistajana näytti esimerkiksi tältä:

Ensin.. 

Sitten.. 

Mutta lopulta:

Kesä meni siis tehdessä pientä pintaremonttia ja höyrypesurilla kiillotellessa paikkoja. Tutustuttiin kotikylään, uimarantoihin, hiljaisuuteen, omiin fiiliksiin, uusiin työkavereihin ja miten takka toimii. Tai kattoikkunat, kun tarvii tuulettaa takan savut ulos. Kun sehän jäi se yks tärkee pelti avaamatta. Ja kuinka paljon voi siivota lämpimällä vedellä, ennenkuin lämmin vesi loppuu (kylppärin verran). Tutustuttiin myös Carunan pörssisähkön hintoihin. Ja torin aukioloaikoihin (tunnin päivässä mutta vaan sun työpäivinä). Tutustuttiin siihen, että bussireitti voi poiketa matkasta puolella, jos sulla on kiire ja kuski päättää ajaa suorinta reittiä perille. Mä en tiedä, mitä niille pysäkillä odottaville kävi. 

Okei, sitten alkusyksystä palasin Marimekon Unikkoon. Nyt sukkina, unohdetaan huivit. Netistä löytyy tosi hyviä kaavoja just sukille, joten voi vaan ottaa rennosti, neuloa ja katsoa jotain sarjaa. 

Näytti kivalta, harmi vaan mahtui jalkaan tämän verran. 

Työstin hiljalleen mun motivaatiotaulua, johon kirjailin ensin tekstin. Tätä oikeasti rakastin. 


Vaan päätinpä jossain viherväri -päissäni luoda taustasta värillisen. Ja, tää ei ollut sitä mitä olin alunperin ajatellut. 



Tän loppuvuoden yksi kohokohta oli asiakastilaus Illuusio -sukista. Vaikka ohjetta miten tulkitsin, muokkasin uudelleen ja kokeilin, niin ei. Pussit tuli jalkapöytään ja kantapään yläpuolelle. 


En saanut toimivaksi, joten purin koko kärkiosan ja neuloin loppuun, kuten varren. Jos olet neulonut nämä, niin kerro miten ihmeessä teit sen? :/

Ihanaa alkavaa Uutta Vuotta 2022 just sulle, toivottavasti nautit näistä mokista yhtä paljon, kuin mua hävettää ne. Ja vuodesta toiseen, enkä näytä oppivan mitään. 

Lisää luettavaa löydät alta:



sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Kaulurin ohje



Tässä sulle ohje erittäin helppoon ja nopeaan kauluriin.


Kauluri sai alkunsa, kun kylminä päivinä tuntui, että kaulaliina päästää kylmää läpi. Jännitin hieman materiaalia, joka oli Novitan Nallea. Että jää käyttämättä, koska kutittaa tai pistelee. Toisin tapahtui. Ei pistele, eikä kutita. Mutta hitokseen lämmittää! 


Tämä kauluri on ollut mun tän talven luottoasuste ja osoittautunut niin käytännölliseksi, että kaulaliinakin on välillä jäänyt kokonaan kotiin. Näyttää hyvältä takin kanssa; Ihan kuin olisi pooloneule alla.

Näin sen tein:
Novita Nalle, kolmosen puikot. 

109as. (= aloitussilmukka) 
1tro,1n (tro= takareunasta oikein) 
Kerroksia 25
Laita silmukkamerkit silmukoiden väliin jakaen silmukat näin: 20-34-20-35
Jatka helmineuleena (1o,1n) paitsi silmukkamerkin molemmin puolin neulo oikea silmukka. 

Lisää 1s joka toinen kerros yhtä silmukkaa ennen silmukkamerkkiä, sekä yhden silmukan jälkeen silmukkamerkin. Merkin kohdalla syntyy siis aina 2s lisää, 1s toiselle ja 1s toiselle puolen.

Jatka lisäyksiä, kunnes kauluri tuntuu mieleisen kokoiselta, päättele löyhästi. Itse neuloin 30 kerrosta.

Malli on kaunis ja aika tosi paljon houkutti jatkaa tämän neulomista paidaksi asti, mutta kaulurille oli tarve. Joten se on ensi projekti sitten.

Kivaa aurinkoista kevään alkua sinne. Itse rrrrakastan aurinkoa, lämpöä ja valoa! ☀️☀️☀️ Tuntuu, kuin aurinko lataisi voima- ja vitamiinivarat taas täyteen. 

lauantai 2. tammikuuta 2021

Palmikkoneule ylhäältä alas neulottuna


Viimeisin ylhäältä alas lempineuleeni neuloutui Isoveli -langalla. 



Aloitussilmukoiksi 100. Neuloin ensin sileää 20 kerrosta ja tein pääntien taitoksen neulomalla silmukat yksitellen aloitussilmukoihin kiinni.

Lisäsin silmukkamerkit siten, että taakse ja eteen jäi 42s, hihoihin 8s.
Palmikot tein 6 silmukalla, eteen kaksi riviä, hihoihin yhdet. 

Lisäyksiä tein hihaan 26 kertaa, etu- ja takaosan lisäyksiä jatkoin vielä 8 kertaa lisää,eli 34 lisäystä yhteensä. 

(Jos tämä kaikki tuntuu heprealta, tutustu aiempiin ylhäältä alas -neulepostauksiini, joissa avaan asiaa tarkemmin. Ylhäältä alas neulottu paita tai Helppo neule tai Rento neule

Tätä oli aivan ihana neuloa langan ansiosta. Sopivan paksua ja soljui sormien välissä kivasti. 

Pyöröpuikkojen kaapeli tosin jäi nopeasti lyhyeksi, joten neuloin kaksilla pyöröpuikoilla. Tilaamani 100cm ja 120cm pitkät puikot saapuivat postissa vasta, kun olin jo valmis, joten niistä ei ollut tähän iloa.

Helmaan tein palmikkorivin vaakatasoon: Loin 15s ja neuloin 7s oikein, 2 nurin, 6s oikein. (Nurjalla kerroksella siis 6n, 2o, 7n.) Viimeisellä silmukalla poimin aina yhden silmukan pyöröpuikolta ja neuloin sen yhteen viimeisen kanssa. Samoin kun käänsin työn neuloin heti seuraavan silmukan pyöröpuikolta ensimmäisen silmukan kanssa nurin yhteen. Näin sain helman silmukat mukaan palmikkoriviin ilman erillistä päättelyä. Koska palmikon perään tuli 7 s oikein (=7 kerrosta sileää vaakatasossa), se rullautuu juuri oikealla tavalla helmaksi neuleen alle. 
... Saakohan tästä mitään tolkkua?




Tällä neuleella on kiva aloittaa tämä uusi vuosi. Aivan huikeaa alkanutta vuotta 2021 sulle lukijani ❤️

sunnuntai 27. joulukuuta 2020

Pilalle menneet 2020

Vaikka tänä vuonna itse blogipostauksia on ollut vähän, kyllä kässähommissa mokia on riittänyt. Tässä tarjoiltuna pilalle menneitä kuvia sekä projekteja, olkaa hyvät!

Alkuvuodesta neuloin heijastinlangasta kaulaliinan, joka ei koskaan päässyt julkisuuteen. Ymmärtänette. 

Sitten sain napattua informatiivisen kuvan neulomistani sukista.
Informatiivisempi kuva päätyi Instagramiin ja näet sen tästä: Instagram 

Keväällä suunnittelin ihan mielettömän palmikkopannan, johon ideoin taakse kapeaa kuminauhaa, jotta hiukset ei nouse takaa pystyyn. Panta ei päässyt koskaan blogiini, sillä turhauduin paskoihin kuviin. Tässä yritän kertoa, miltä panta näyttää takaa. 
Näin sain kuvattua sen edestä.

Kesällä esittelin Instagramissa neulomani shortsisetin. Tässä kuvat, joita en julkaissut, sillä eivät suoranaisesti pirskahtele iloa. 

Tässä vuoden mysteerikuvat. Ei siis mitään muistikuvaa, mitä nämä ovat. Ehkä joku käy neulomassa meillä?


Koska olin alkuvuodesta neulonut upeat Soulmatesit, (näet julkaisun tästä:Instagram ) päätin alkutalvesta tehdä homman uudestaan. 
Kuvatessa sukat tuntuivat ja näyttivät oudoilta. 

Toinen oli varresta pidempi, mutta kiristi varpaista. Toisen sukan varsi on yhden kuviokerran lyhyempi mutta vastaavasti jalkaterästään kuviokerran verran pidempi. 
Voi jeesus. Ei pitäisi neuloa pimeässä/väsyneenä/humalassa. Välttämättä neuloa ollenkaan. 


Sitten muutama humalainen kuva neuleistani. 
Ai että. 


Vuoden lopussa tein klassisen ompelumokan ommellessani itselleni puikkopussia. 
Laitoin kyllä oikeat puolet vastakkain lähtiessäni neulomaan saumaa kiinni, mutta niin vain kävi, että toinen kankaista oli väärinpäin. En ymmärrä. 


Vuoden kruunasi ihan lempparivärissä neulottu pipo. Katsoin Novitalta Isoveli -lankaan silmukkaluvut (56?!) ja lisäsin tähän kymmenen, koska tuli muuten ihan helvetin pieni myssy. Niin. Valmiista piposta tuli tosi kiva, jos olisin 6 -vuotiaan mitoissa. 

Ihan huippua loppu vuotta, vuodenvaihdetta ja Uutta Vuotta 2021 just sulle! Nähdään ens vuonna taas, viimeistään mokailujen äärellä, niinkuin viime vuosinakin: