tiistai 17. lokakuuta 2017

DIY Tunnelmavalot


Tänä vuonna meidän tunnelmavalot muodostuvat höyhenistä. Olen aina pitänyt höyhenistä, mutta puolitoista vuotta sitten niiden merkitys itselleni syventyi hyvinkin läheisen perheenjäsenen menetyksen myötä. Höyheniä on sittemmin ilmestynyt eteeni tärkeissä tilanteissa. Raskaan ikävän tai järisyttävän onnentunteen keskellä. Energioiden sinkoillessa ympärillä. En oikeastaan edes välitä, ajattelevatko muut niiden olevan sattumaa tai hölynpölyä, koska tuo symboli on muodostunut itselleni tärkeäksi jonkinlaiseksi punaiseksi langaksi arjen keskellä, joka muistuttaa elämän tärkeydestä ja herättää huomaamaan pienet hetket, sekä olemaan kokonaisuudessan läsnä.



Viime vuoden paperitähtivalosta (Klikkaat sen TÄSTÄ) otin käyttööni valon lähteen, jonka ympärille kiinnitin rautalangalla höyheniä tähden muotoon. Herkkä ja höyhenenkevyt tunnelmavalaisin sopii niin jouluun kuin koko pimeän ajan ihan sisustuselementiksikin. Tai ikkunaankin.



Punoin höyheniä myös valosarjan ympärille ja ihastelin lopputulosta. Aika ihanat tälläisenäkin.


Täytyy sanoa, että kuvien ottaminen juuri aurinkoisena iltapäivänä vei hieman valojen tunnelmaa toiseen suuntaan... mutta uskon, että ideasta saa kiinni..



Ehdoton lempparini tuli kuitenkin tästä. Pudotin tunnelmavalot lasimaljakkoon ja ripottelin höyheniä mukaan. Istuin höyhenvalon edessä muutamia minuutteja ja pääsin lähes meditatiiviseen tilaan.




Jos kuitenkin olet enemmän "pompom" tai "tupsu" -ihmisiä, voit tehdä tupsuja ja asetella niitä valosarjaan oman mielen mukaan!



Onko joulu/tunnelmavalojen laittamiselle jotain virallista "oikeaa" ajankohtaa? Itselläni on ollut tapana asennella tunnelmavalot palamaan ympäri kotia pyhäinpäivänä. Jotenkin se on se hetki, kun itselle syttyy SE fiilis. Tästä se tunnelman rakentaminen talvea kohti voi alkaa!



perjantai 13. lokakuuta 2017

Ylhäältä alas neulottu NEULETAKKI ja helppo ohje

Moikkamoi!

Mulla siis on helppo lempiohje neulepaitaan, josta voi soveltaa perusneuleen lisäksi neuletakin, t-paidan, pooloneuleen, hupparin, ulkotakin jne.

Aiemmat postaukset ohjeineen löytyy klikkaamalla näistä:
#Rakkaudella puuvillatakki
#Neulottu paita
#Helppo neulepusero

Tällä kertaa lähdin työstämään neuletakkia ajatuksella, että voisin käyttää sitä lämpiminä syyspäivinä myös ulkona.
Tältä se näyttää valmiina:


Aloitussilmukoiksi valitsin 120s ja neuloin ainaoikeaa 10cm kunnes asettelin silmukkamerkit tyylillä 30s /merkki /10s/ merkki /40s /merkki /10s /merkki /30s. Tästä aloitetaan lisäykset, jotka tehdään joka toinen kerros aina silmukkamerkin molemmin puolin.
Lisäyksiä tein kunnes hihoissa eli merkkien sisäpuolella oli 48s. Hihojen silmukat sivuun, loppumatka halutun pituuden verran ainaoikeaa ja päättely. Sitten hihat sileällä neuleella poimien kainalosta muutamat ylimääräiset silmukat, ettei muodostu reikää. Sileällä neulotut noin 10x10cm palat taskuiksi ja kaistale ainaoikeaa neulottuna vyöksi. Valmis!



Voi pitää ilman vyötä tai vyön kanssa!




Tykkään valmiista neuleestani todella paljon. Ajattelin kyllä tehdä toisen vastaavan, mutta valita tällä kertaa Tokmannin Pehmoisen sijaan jonkin paljon paksumman ja enemmän villaa sisältävän kerän. 

Kivaa syksyistä päivää 😘 Moikkamoi!

perjantai 6. lokakuuta 2017

Rakkaudella neulottu

En ole tainnut blogin puolella koskaan mainita lapsuudenystävääni, jonka kanssa olimme jotenkin samanlaisia ja vietimme paljon aikaa ulkona tai toistemme luona. Ekan luokan jälkeen Maria muutti pois ja ikävä jäi. Vuosien mittaan yritin löytää ystävääni eri paikoista ja aina tuloksetta. Googlasin nimellä ja otin yhteyttä ala-asteelle. Kyselin yhteisiltä tutuilta ja lähetin kymmenittäin eri Marioille viestejä. Alkuvuodesta päätin etsiä Mariaa Facebookista julkisella ilmoituksella, mutta kevään lopussa oli todettava, että mahdollisesti tuo ystäväni ei tule löytymään ehkä koko elämäni aikana. Sitä paitsi mistä tiedän muistaako hän minua? Entä jos hän ei halua tavata minua? Jos hän onkin ihan erilainen? Ja entä jos tälläinen julkinen ilmoitus ei tunnu hänestä yhtään kivalta?
.. Kunnes yhtäkkiä kesälomani alussa Maria ilmottautui fb:n ilmoitukseen eri nimisenä. "Se olen minä, Krista". Ymmärrettävästi olin pari päivää tolaltani ja sovimme nopeasti tapaamisen. Kävi ilmi, että asumme samassa kaupungissa ja aivan lähellä toisiamme. Miten on mahdollista?? Tuo tapaaminen oli erityisen liikuttava ja mietin usein, että koko elämäni aikainen etsintä on todella päättynyt. Joka kerta kun näen "Marian" kasvot, näen siinä ne piirteet joita olen kaivannut niin pitkään.

Eli siis tässä tarinassa oli onnellinen loppu ja uusi alku. Olemme "Marian" kanssa paljon yhteydessä. Eräässä puhelinkeskustelussa hän kysyi, voisinko neuloa hänen tyttärelleen pipon. Sydän hymyili ja sanoi että ehdottomasti. Neuloessani näitä pieniä asusteita mietin etsimiäni vuosia ja tätä aikaa. Että löysimme toisemme.
 823 7751

Mietin mikä kunnia saada neuloa hänen tyttärelleen jotain lämmittävää ja miten uskomatonta ajatella, että vielä keväällä uskoin etten koskaan tule löytämään ystävääni ja nyt puoli vuotta myöhemmin näitä neulon.


Käsityön merkitys ja voima on mahtava. Neuleella on sanoma.




...p.s.: Neuloin näillä ihanan pehmeillä Teeteen langoilla nämä ja lisäsin tehosteväriksi pinkkiä Sveaa.

 Tuosta Teeteen Sagasta haaveilen itselleni turvaneuletta, koska lanka on ihanan pehmeää ja paksua. Kivaa syksyn alkua! Neuleita on tulossa ihan kohta lisää 😍