maanantai 6. toukokuuta 2019

DIY - Kukkaruukku

Huhheijaa!


Mulla on ollut ostoslistalla about alkuvuodesta asti pari suojaruukkua. Betonisia. Olen lykännyt hankintojani, koska joka kerta niiden edessä muistan, että mulla on säkillinen askartelubetonia kaapissa, joista ruukkuni mieluummin tekisin. Kotona taas seison sen edessä, että mistä tekisin muotit. Minimalistin (konmarittajan) kääntöpuolia.

Yhtäkkiä askartelukaapista löytyi vuosia vanha, rutussa olevaa  katekangasta, joka ryppyisyydellään ja värillään hurmasi. Fiilis on vähän niin kuin betonia, tai betonipastaa.


Muistin vanhan https://www.elengiina.vuodatus.net/lue/2014/04/paper-bag  - postaukseni ja kelasin, että sama idea sopii tähän matskuun mainiosti. Niinpä illan pika-DIY:nä otin esiin ompelukoneen, nuppineulat ja sakset ja lähdin leikkauksen kautta surauttamaan suojaruukkuja.  


 Mittasin about tarvitun leveyden ja korkeuden, sekä pohjan leveyden, enkä todellakaan lähtenyt silittämään ryppyjä veks.



 Nuppineuloilla pohja kiinni ja siksakilla koko homma kasaan.



Ylimääräiset reunat saksilla pois.


 Kääntö ja reunojen rullaus.


VALMIS.

Rakkaudella perheen yhteisprojektina kasvatettu MANGO sai arvoisensa suojaruukun. (Moni ystäväni tietääkin, mitä mango merkitsee erityisesti mun miehelle, mutta siis vuosientakaiseen tarinaan liittyy miehen kasvattama mangontaimen, tuholaiset ja minun päätökseni kasvin saunaan laittamisesta tuholaisten torjunnaksi. Bad end jne. Tässä siis Mango 2.0)

Koska koko hommaan meni yhteensä noin viisi minuuttia, tein heti perään toisen. Mummini menehtyi vuosi sitten. Hänen perintö-Posliinikukkansa sai myös oman suojaruukkunsa.


Ja uusin tulokkaamme, itse siemenistä kasvatettu Annoona, sai kaikista pienimmän ruukun. Nyt on hyvä. 




Perhepotretti


Kivasti sain tuhottua tuon kaapissa piilotelleen ja omalla tavallaan tilaa vieneen kankaan SEKÄ säästettyä kolmen ruukun verran käteistä. Askartelubetoninkin voin käyttää nyt muuhun. Asiallista.
Huippukivaa kevään fiilistelyä teille 🌸

P. S. Opintovapaalla aika muuten kulkee jotenkin normaalia nopeampaa, vaikka oon hidastanut tahtiani arjessa paljon. Kässäjuttuja olen ehtinyt tekemään, mutta blogiin asti päätyviä vähemmän. Tilaustyöt ja näyttötutkintosuunnitelmat ovat vallanneet osansa. Ja työharjoittelupäivät, joista muuten olen nauttinut ihan maksimaalisesti.