Vuosi 2016

Viimeinen päivä tätä hyvin tapahtumarikasta vuotta. Paljon hyvää ja paljon raskaita asioita on tähän vuoteen mahtunut. Halusin tiivistää vuoteni julkaisemattomiin käsitöihin ja pohdin samalla, mitä olen oppinut ja mitä haluaisin oppia.

Alkukeväästä sain käsityön taiteen tutkinnon ja siihen kuului lopputyönä mm. portfolio. Portfolioon keräsin tietenkin kuvia niistä onnistuneimmista ja inspiroivimmista töistä.

 Keramiikkajaksolla teimme perinteisiä savitöitä makkaratekniikalla. Halusin tehdä ison vaasin, jota voisi pitää lattialla peikonpähkinäoksien täyttämänä. Noh, suuren suuri visioni kutistui tähän. Opin maan vetovoiman lain ja hiukan realistisuutta.

Rautalankakurssilla visioni enkelistä heräsi henkiin. Tänä vuonna olen antanut aikaa henkisyydelle ja etsinyt omaa suojelusenkeliäni. Isäpuolen menetyksen myötä tämä ajatus on ollut kantava voima.

Vuoteen 2016 olen yrittänyt vähentää materialistisuutta, vähentää hutiostoksia. Tutustuin Konmarin taianomaiseen siivousmetodiin. Tyhjensin kaapit kaikesta tavarasta, joka ei tuota minulle mitään iloa.
Leimasinkurssilla mm. uudistin paidan, jossa oli "huono henki". Alkuperäisesti täysin blankko paita pääsi käyttöön.

Yritin saada valmiiksi keskeneräisiä asioita ja ymmärsin, että keskeneräisestä (käsityöstä) viime kädessä luopuminen voi helpottaa kuormituksen ja stressin tunnetta. Tein loppuun vuotta aiemmin aloittamani harjansidontakurssilla suunnittelemani (kynsi)harjan. (Huomasin, että kirkkovene -tyyppinen muoto toistuu töissäni silloin tällöin...hmm?)

Koulun loputtua pohdin kierrätysasioita ja kokeilin muovinsulatusta uudelleen. 

Samaan kierrätysteemaan sopien otin miehelleni liian pienet ostamani bokserit itselleni uusiokäyttöön. (Tämän julkaisin blogin Facebook -sivustolla.)

Kesän jälkeen nautin olostani ja loin puitteita sen ylläpidolle. Virkkasin paperinarusta rahin ja nautin.

Syksyllä tilasin toistakymmentä kerää ihanan pehmeää karvalankaa ja päätin tehdä karvatakin. Liivivaiheessa tajusin, että materiaali ei vain yksinkertaisesti sovi harteikkaalle kropalleni...

Ihan kivahan se oli, mutta takki vaihtui peitoksi. Ja se oli oikea valinta, kun palelin kuumeessa ihanan lämpimän peiton alla. Torkkupeitto tuli todella tarpeeseen. Projekti opetti minulle pitkää pinnaa ja että näköjään _rakastan_ karvalankaa. Luulin inhoavani sitä. Opin, että mielipide voi muuttua.

Olin haaveillut pitkään höyhen -taulusta ja koska en oikeasti osaa piirtää, toteutin sen tavalla, jonka osaan. Kuvioin pistoilla kuvan taulunpohjaan eri harmaan sävyillä ja lopputulos oli juuri sitä mitä hain.

Jouluna rauhoituin, nautin olemisesta ja neuloin sukat itselleni täydellä sydämellä.

Niistä tuli lempparini ♥ 

Vuodelle 2017 lupaukseni voisi olla vaikka käyttää enemmän VÄREJÄ. Harmaa ja valkoinen ovat nykyisiä lempivärejäni, mutta voisin ottaa haltuuni keltaisen tai ehkä pinkin?

Ihanaa Uutta vuotta Sinulle lukijani ja kiitos tästä vuodesta!

(Ota seurantaan FACEBOOK -sivut. Siellä julkaisen sellaisia pikkujuttuja, jotka eivät yleensä päädy blogiin asti ollenkaan!)