On se aika vuodesta, kun saan julkaista teille Vuoden pieleen menneet, Suomen surkeimmat käsityöt (tai niiden yritelmät) ja esittää itselleni kysymyksen, että miten meni omasta mielestä. 6/5?
Tämä pieleen menneiden kooste sai alkunsa entisen duunikaverin kehotuksesta, kun lähetin hänelle kuvatodisteeksi syyn, miksi tarvitsisin hänen apuaan kuvaajana. Juttusarja on sittemmin saanut jatkoa ja tämä on viides (5.) kooste, jonka julkaisen. Ihan vaan muistutuksena, ettei ne sosiaalisen median kuvat aina niin kauniita ole täältä ruudun toiseltakaan puolelta. Ja että vaikka koenkin olevani käsitöissä oikeesti osaava ja ammattilainen, niin en aina onnistu suunnitelmissani kymppiplussana tai edes kymppimiinuksena 🤭
Vuoden ensimmäinen, oikeesti kiva neule, oli mun päällä ihan surkea kuvattava. Tai mä olin surkea malli neuleelle. Oli työn takana saada julkaistua edes yksi kuva, jossa neule päälläni olisi just niin hyvännäköinen, kuin se on oikeasti.
Elikkäs tälläsiä mauttomia heruttelukuvia tuli suurimmaksi osaksi.
(Tästä pääset alkuperäiseen julkaisuun: Ylhäältä alas neulottu palmikkoneule)
No niin. Vuoden alussa tein pojalleni Addu -sukat ja julkaisinkin niistä kuvat kaavioineen Instagramissani
Aikaa kului, ennen kuin edes havahduin tähän mokaani. Annoin sen kuitenkin olla ja ajattelin, että kyllä te tajuatte kääntää kaavion ympäri ettei logo tule sukkaan väärinpäin 🙃 No, kukaan ei ole asiaa kommentoinut, että jos näet vastaantulevia päin helvettiä neulottuja Addu -villasukkia, niin alkuperäinen ohje löytyy minulta 🤭
Sitten siirryin tämän vuoden henkilökohtaiseen teemakuosiini; Marimekon unikkoon. Ensin neuloin piiiitkän huivin ja päätin silmukoida kuvion.
Näin. Tähän asti jaksoin.
Vaihdoin lähestymistapaa; Sittenkin pyörönä tuubihuivimaisena mallina ja kirjoneuleena.
No niin. Nytpä tuli vielä hirveempi. Kokeilin tähän oikeasti vaikka minkälaisia reunoja, mutta totesin, että projekti saa nyt mennä jäihin. Ei tule kauluria tästä.
Keväällä inspiroiduin tekemään jotakin, ehkä toppia?
Kuvista päätellen toppia, mutta en ole löytänyt tätä projektia mistään. Tällästä se on aina, kun neulepäissään ryhtyy ilman suunnitelmia tekemään.
Tällaista alottelin myös, mutta keväässä on se vika, että ei vaan neulominen ihan inspiroi. Parin vuoden takaa muuten löytyy loppuun asti neulottu neule KLIKKAAMALLA TÄSTÄ
Kesällä langat ja puikot oli pakattu ja meillä näytti tältä.
Söin puuroa muovirasiasta muoviveitsellä, kun pakkasin ihan kaikki astiat ajattelematta, että muuttoa edeltävänäkin iltana on syötävä.
Kaupunkilaiset muutti maalle ja kesä ilman käsitöitä tuoreena talonomistajana näytti esimerkiksi tältä:
Ensin..
Sitten..
Mutta lopulta:
Kesä meni siis tehdessä pientä pintaremonttia ja höyrypesurilla kiillotellessa paikkoja. Tutustuttiin kotikylään, uimarantoihin, hiljaisuuteen, omiin fiiliksiin, uusiin työkavereihin ja miten takka toimii. Tai kattoikkunat, kun tarvii tuulettaa takan savut ulos. Kun sehän jäi se yks tärkee pelti avaamatta. Ja kuinka paljon voi siivota lämpimällä vedellä, ennenkuin lämmin vesi loppuu (kylppärin verran). Tutustuttiin myös Carunan pörssisähkön hintoihin. Ja torin aukioloaikoihin (tunnin päivässä mutta vaan sun työpäivinä). Tutustuttiin siihen, että bussireitti voi poiketa matkasta puolella, jos sulla on kiire ja kuski päättää ajaa suorinta reittiä perille. Mä en tiedä, mitä niille pysäkillä odottaville kävi.
Okei, sitten alkusyksystä palasin Marimekon Unikkoon. Nyt sukkina, unohdetaan huivit. Netistä löytyy tosi hyviä kaavoja just sukille, joten voi vaan ottaa rennosti, neuloa ja katsoa jotain sarjaa.
Näytti kivalta, harmi vaan mahtui jalkaan tämän verran.
Työstin hiljalleen mun motivaatiotaulua, johon kirjailin ensin tekstin. Tätä oikeasti rakastin.
Vaan päätinpä jossain viherväri -päissäni luoda taustasta värillisen. Ja, tää ei ollut sitä mitä olin alunperin ajatellut.
Tän loppuvuoden yksi kohokohta oli asiakastilaus Illuusio -sukista. Vaikka ohjetta miten tulkitsin, muokkasin uudelleen ja kokeilin, niin ei. Pussit tuli jalkapöytään ja kantapään yläpuolelle.
En saanut toimivaksi, joten purin koko kärkiosan ja neuloin loppuun, kuten varren. Jos olet neulonut nämä, niin kerro miten ihmeessä teit sen? :/
Ihanaa alkavaa Uutta Vuotta 2022 just sulle, toivottavasti nautit näistä mokista yhtä paljon, kuin mua hävettää ne. Ja vuodesta toiseen, enkä näytä oppivan mitään.
Lisää luettavaa löydät alta:
No mutta hei! Olet ollut erittäin kokeilunhaluinen ja se on aina hyvä piirre ihmisessä! Pusero on ihana! Uuden kodin laittminenkin on varmasti ollut ihanaa. Elämässä ei vaan aina mee asiat ihan putkeen ;D Onneksi isommat asiat yleensä menee ja pienemmätkin usein, vaikka ne mokat jäävät aina pääasiallisina mieleen :) Onhan se kiva, että jaksaa naurattaa edes jälkikäteen.
VastaaPoistaNo se on juurikin näin 😄 Kiitos kivasta piristävästä kommentistasi ja ei muuta kuin naurulla kohti vuotta '22 ✨
PoistaEi kyllä tarvitse hävetä yhtään mitään. Kokeilemalla ja mokaamalla oppii uutta. Pusero on hyvännäköinen minunkin mielestäni ja jos yhtään lohduttaa, niin minulla on aina lukematon määrä käsitöitä ja muita projekteja kesken, koska jostain syystä välillä vaan kyllästyn tekemään yhtä ja samaa ja sitten innostuksissani aloitan uuden projektin -joka valmistuu tai sitten ei. Itse ajattelen näin, että usein matka on tärkeämpi kuin lopputulos. Ainakin minun luovissa projekteissani. Hyvää ja luovaa uutta vuotta!!!
VastaaPoistaHei toi on muuten hienosti sanottu, että "matka on tärkeempi, kuin lopputulos". Allekirjoitan täysin! Ja kiva tietysti kuulla, että niitä keskeneräisiä töitä löytyy muiltakin 😄
Poista