.. Kunnes yhtäkkiä kesälomani alussa Maria ilmottautui fb:n ilmoitukseen eri nimisenä. "Se olen minä, Krista". Ymmärrettävästi olin pari päivää tolaltani ja sovimme nopeasti tapaamisen. Kävi ilmi, että asumme samassa kaupungissa ja aivan lähellä toisiamme. Miten on mahdollista?? Tuo tapaaminen oli erityisen liikuttava ja mietin usein, että koko elämäni aikainen etsintä on todella päättynyt. Joka kerta kun näen "Marian" kasvot, näen siinä ne piirteet joita olen kaivannut niin pitkään.
Eli siis tässä tarinassa oli onnellinen loppu ja uusi alku. Olemme "Marian" kanssa paljon yhteydessä. Eräässä puhelinkeskustelussa hän kysyi, voisinko neuloa hänen tyttärelleen pipon. Sydän hymyili ja sanoi että ehdottomasti. Neuloessani näitä pieniä asusteita mietin etsimiäni vuosia ja tätä aikaa. Että löysimme toisemme.
823 7751
Mietin mikä kunnia saada neuloa hänen tyttärelleen jotain lämmittävää ja miten uskomatonta ajatella, että vielä keväällä uskoin etten koskaan tule löytämään ystävääni ja nyt puoli vuotta myöhemmin näitä neulon.
Käsityön merkitys ja voima on mahtava. Neuleella on sanoma.
...p.s.: Neuloin näillä ihanan pehmeillä Teeteen langoilla nämä ja lisäsin tehosteväriksi pinkkiä Sveaa.
Tuosta Teeteen Sagasta haaveilen itselleni turvaneuletta, koska lanka on ihanan pehmeää ja paksua. Kivaa syksyn alkua! Neuleita on tulossa ihan kohta lisää 😍
Olipa ihana tarina :) jälleennäkemisen riemu! Söpö pipo!
VastaaPoistaKiitti ❤ ❤
Poista