DIY Lahjaidea: Teepussit

..Alkukesästä kuulin kuusenkerkästä ja tutkin sen hyötyjä sekä käyttötapoja. Moni tuntui innostuneen vitamiinipommista itseni mukaan lukien.

Viikonloppu mökillä antoi aikaa kerätä pussillisen kuusenkerkkiä ja viedä kotiin. Huuhtelin ja laitoin pakkaseen tulevaa käyttöä varten.

Ystävälläni on juhlapäivä tiedossa ja halusin muistaa häntä lämmittävällä ja henkilökohtaisella tavalla.
Halusin tehdä yksilöityjä teepusseja.

Levitin kerkät leivinpaperille ja annoin kuivahtaa vuorokauden. Leikkasin suodatinpusseista kolmioita.

Taittelin kulmat ja täytin kerkillä. Nidoin kiinni. Käytin astetta paksumpaa juuttinarua teepussin naruksi ja kiinnitin labeliksi henkilökohtaisen "viestin".

Koemaistoin teen ensin itse tietenkin. Ehkä parasta teetä, mitä olen koskaan juonut.

Käyttämätön (mutta uusi) teepurkki sopi teepussien lahjapurkiksi aivan täydellisesti.
Sidoin purkin ympärille narua ja laitoin purkkiin vielä pienen viestin mukaan.

Kiva lahjaidea ihmiselle, jolla joko on jo kaikkea tai ei halua "turhaa tavaraa". Loput kerkät ajattelin pussittaa ja antaa myöhemmin vaikka joululahjaksi!


Kuusenkerkästä (suora lainaus netistä):

"Kuusenkerkät sisältävät runsaasti hivenaineita, A- ja C-vitamiineja sekä antioksidantteja. Kerkistä voi keittää teetä tai puristaa mehua, niitä voi käyttää höyryhengityksessä sekä virkistävänä kylpynä. Rohtojen on tarkoitus auttaa särkyihin, vatsavaivoihin ja reumaoireisiin, ja haihtuvat eteeriset öljyt irrottavat limaa ja lievittävät tulehduksia. Kerkkiä käytetään myös kaupallisesti esimerkiksi yskänpastilleissa, mutta liiallinen altistus voi olla terveydelle haitallista. "

Kesäkassi kudontakehyksellä (ohje)

En ole koskaan (aikuisiällä) käyttänyt kangaspuita, mutta olen niistä omassa ateljeessani kyllä haaveillut. No, koska ei toistaiseksi ole ateljeetakaan, ostin kangaspuut, jotka kokonsa puolesta mahtuvat kotiini hyvin. Kyseessähän on "kangaspuut" (eli kudontakehys) joita myydään lasten kategoriassa. Miksi ihmeessä, käyhän nämä aikuisillekin? Pieniin töihin. (Ostopaikka: Verkkokauppa.com, hinta 14,90€)

Olin kutonut puilla viimeksi joskus ala/ylä-asteella mutta tekniikka muistui aika nopeasti mieleen. Lankakorissa oli pitkään pyörinyt juuttinaru ilman tarkoitusta ja päämäärää. Hän sai tulla tämän projektin toteutukseen nyt mukaan.

Ensin pyörittelin loimen runkoon (oikeissa kangaspuissa kutsutaan varpapuuksi?) kiinni vasemmalta oikealle (tai ylhäältä alas, miten päin puita katsookaan) ja asettelin pirran loimien väliin. Pirta erottelee langat toisistaan, jotta niiden läpi on helpompi viedä kudetta ja säätää haluttua tiheyttä. Pyöritin joitakin metrejä narua sukkulaan (=syöstävään) ja lähdin viemää narua oikealta vasemmalle, vasemmalta oikealle ja niin edelleen. Muutaman kerroksen jälkeen kiristin kudetta kammalla, joka toimitettiin tuotteen mukana.

 

Homma oli ihan älyttömän kivaa ja nopeaa! Ihan vähän ajan päästä pääsin irroittamaan valmiin kuteen puista irti. Tässä vaiheessa ei ollut mitään hajua, miten tulisi oikeaoppisesti päätellä työ. Joten keksin itse.

Leikkasin loimien päät auki ja solmin aina kaksi narunpätkää yhteen.

 

Toisen pään vain ompelin ompelukoneella siksakilla.

Sitten pistelin sivut kiinni, taittelin ja ompelin napin paikoilleen.

Valmis KESÄKASSI!

...johon mahtuu tasan tarvittavat mukaan.

Kesäkasseja voi tietysti tehdä erilaisia eri langoilla, väreillä ja materiaaleilla. Ihan parasta. Syksyllä ajattelin kokeilla miltä näyttäisi itse kudottu KAULALIINA tai TUUBIHUIVI kangaspuilla tehtynä. Plussaa puiden koosta, jotka mahtuvat itse tekemään vähän isompaan kassiinkin mukaan. Kivaa puuhaa autossa, mökillä tai rannallakin.

 

Kivaa kesää!

Valkoinen sauna ☆

Saunan kunnostaminen on ollut pitkään to do -listallani. Selatessani kuvia, tajusin että musta tai edes harmaa ei ole se mitä itse haluan. Tummat saunat näyttivät mustilta aukoilta, joissa ei saa henkeä. Ymmärrän täysin tummien saunojen ajatuksen ja tietysti ne ovat hyvännäköisiä, mutta tähän halusin eri fiiliksen. Halusin valkoisen saunan.

Muistatteko aiemman blogini postauksen saunasta? Klikkaa tästä: Kielikylvyssä
Rakkain paikka minulle maailmassa on siis sauna.

Ostin valkoisen saunavahan ja aloitin projektin sunnuntai-iltana. Ensin saunan tyhjennys lauteineen. Kuvasin sitä mukaa kun sain katon/yhden seinän kertaalleen maalattua. Popitin hyvää musiikkia täysillä ja huomasin, että saunan akustiikka toimii laulamisessa järkyttävän hyvin. (Jos en rakastaisi saunomista näin intohimoisesti, tästä tulisi just uusi karaokehuone!)

Lopetin kun herätykseen oli aikaa enää 5 tuntia ja palasin suoraan iltavuorosta maalaushommiin.  Kello tuntui juoksevan ja aika kului liian nopeasti.  Maalasin kaiken kahteen kertaan, koska lähtötilanne oli niin tumma. Mietin kolmatta vahapintaa, mutta halusin, että puunsyyt näkyisivät eikä lopputulos olisi liian maalattu. Lopuksi lauteille vahapinta, kuivuminen ja paikoilleen ja perjantaina olin valmis!

Istuimme ihmettelemässä valkoista saunaamme jonka nimesin heti Taivaaksi. Avokki, joka oli jälleen aluksi ollut hieman epäileväinen ilmoittaessani, että meille tulee valkoinen sauna, oli nyt täysin myyty ja hämmästynyt (upeasta) lopputuloksesta.

Vuorokauden odottelun (ja viikon saunomatta olemisen) jälkeen sain vihdoin korkata uuden saunamme kylmällä oluella, löylyillä ja nauttia. Fiilis saunassa on ihana ja erikoinen. Yleensä vaaleat tilat mielletään kylmemmiksi ja nyt se onkin tulikuuma. Ihanan lämmin.

Saunasta tuli ehkä vielä parempi kuin ajattelin. Nyt siellä on tilaa ajatuksille ja hengittämiselle, silmien kiinni laittamiselle ja unelmille. Kannatti. Tältä näyttää Taivas mun silmin.

P.S. Ajatuksena oli lopuksi lisätä led -valonauha katon rajaan, mutta kokeiltuani toteutusta, fiilis ja tunnelma tilassa muuttui bilesaunaksi, joten päätin jättää ledvalot projektista veke. Tältä se näytti.

P.P.S. Ota blogin Facebook -sivusto seurantaan tästä: Facebook - Elengiina.

Lisäilen sinne satunnaisesti juttuja, jotka eivät päädy blogiin asti ollenkaan!

Betoni DIY

Käsityökouluni on päättynyt ja mulla on nyt Käsityön taiteen perustutkinto portfolion myötä valmis! Kaksi koulua hoidettu loppuun tänä vuonna joten nyt ajattelin vähän relata.

Viimeisillä kursseilla tutustuin betoniin, josta itsellä ei ollut aiemmin mitään käsitystä. Olin älyttömän inspiroitunut ja ideoita pursusi öisin unissa ja päivisin töissä. Betoni materiaalina miellyttää itseäni ihan älyttömästi värinsä ja olemuksensa puolesta.

Ensimmäisellä kerralla täytin minigrip -pusseja betonimassalla ja asettelin kaksi liimapurkkia päälle. Kuivan työn spray-maalasin kevyesti valkoiseksi. Lopputuloksena sain  olkkarin pöydälle alustan laseille tai kynttilöille.

Asiasta vähintään yhtä inspiroitunut työkaverini teki minulle K -kirjainmuotin, johon kaadoin massat ja jätin kuivumaan.

Samalla mietin, että voisinko betonilla saada vetimet keittiönkaappeihin. Mieleisiä ja sopivan hintaisia ei ollut tullut vastaan. Haastavaksi projektin teki se, että ovia on 21kpl. Eli ei ihan vaan muutamaa. 

Tiesin haluamani mallin, mutta en toteutustapaa. Mietin ja mietin, kunnes muotti tuli töissä vastaan. 

Kovalevyt toimitetaan tällaisessa pakkauksessa.

Rakoihin mahtuu 20kpl kovoja, eli lähes vetimiä tarvitsemani määrä. Pitää tehdä tuplasatsi, koska osa kuitenkin hajoaa tai epäonnistuu jotenkin. Päätin valaa ruuvit vetimiin molempiin päihin valmiiksi kiinni. Ongelmana oli enää se, että yhdellä ruuvilla vetimen vielä onnistuisi pyörittämään paikoilleen oveen, mutta kahdella se on saatava työnnettyä suoraan läpi ja taakse sitten vastakappaleeksi kiristysmutteri. Mittasin kaiken tarkasti ja kävin ruuviostoksilla. Muotissani oli se hyvä puoli, että sain työnnettyä ruuvit materiaaliin sisään kiinni. 

Näin asento ja oikea kohta pysyi paikoillaan.

Valoin betonia muotin pohjalle sentin-kahden verran ja jätin kuivumaan. Jännitin seuraavat päivät vain sitä, onnistuisiko oma ideani käytännössä lainkaan.

... Ja onnistuihan se. Muotti irtosi vaivatta ja yksitellen pöydälle tipahteli betonisia,  kantikkaita vetimiä. 

Olin täysin  rakastunut. Kotona hioin, lakkasin värittömällä kalustelakalla ja työnsin vetimet paikoilleen. Muutos keittiössä oli huikea.

Tässä näkee eron fiilikseen entisen ja nykyisen vetimen välillä.

Olin kurssilla tuottelias. Tein lisää kirjaimia, sydämiä, jääkaappimagneetteja, ovipainoja, tuhkakuppeja, ruukkuja ja kaikkea mihin lyhyt aika riitti.

Kesälomalla aion ottaa mökille mukaan pari ämpäriä ja muutaman säkin sementtiä ja toteutan loput ideani. 

Huh, miten kivaa ja nopeaa hommaa!

Turkki / Neuletakki

Löysin jonkin linkin kautta kuvan villatakista, johon jostain käsittämättömästä syystä rakastuin korviani myöten.  Kuvat ja venäjänkieliset ohjeet löydät klikkaamalla tästä. Venäjää en osaa, joten tein kuvien avulla. En halunnut yhtä pitkää kuin kuvissa joten tein omien mittojen mukaan. Oma "turkkini" ei myöskään ole niin muhkea kuin kuvissa, jotta ei ole päällä överi. Aloitin tekemään liuskoja, joissa oli aina kaksi rykelmää rinnakkain.Olin niin intensiivisesti projektissa sisällä, että työn etenemisen dokumentointi jäi vähäiseksi.

Ensin rinnuksen mittainen, sitten kainalon alapuolen, selkäosat jne. Tämän jälkeen mulla oli valmis liivi. Tein hihat neljän rykelmän liuskoina. Ompelin kiinni kaikki saumat ja neuloin vielä pitkän liuskan jonka ompelin helmasta niskan kautta helmaan ikäänkuin kaulukseksi ja huolittelemaan yleisilmeen.

 Tämä oli yksi ajallisesti vaativin työni jonka vieläpä toteutin ihan lonkalta mutu -tuntumalla.

Onneksi lopputulos on onnistunut ja ainakin itse tykkään niin paljon ♥



P.S.
Blogissa on ollut suruaika ja olen tehnyt surutyötäni blogin ulkopuolella. Menetimme rakkaan ja läheisen. Pitkän sairaalan hoitojakson jälkeen kaiken piti tulla kuntoon ja keväällä olisimme taas yhdessä mökillä. Kunnes eräänä päivänä kuin hidastetusti lääkärit kertovat, että se päättyykin tähän. Tein ensijärkytyksessä surutyötä konkreettisesti. Neuloin.

Pyyhin kyyneleitä ja laskin silmukoilla yhteisiä vuosia. Yhteisiä juhlia. Hetkiä. Eläkevuosia. Kauniita muistoja. Vaikka suru hellittää vain ajan myötä, on neulomisella oma terapeuttinen vaikutuksensa. Silmukoihin voi liittää ajatuksia ja jättää ne siihen. Tämä suru tulee aina kulkemaan mukana.

Dc-fix sisustusmuovi

Olen jo vuosia päällystänyt kunkin asuntoni keittiöntasot DC -fix -muovilla. DC -fixiä on saatavana puujäljitelmästä marmoripintaiseen, kukkakuvioituun, kiiltävään tai mattaan ja vaikka mihin muuhun.
DC -fixin idea on, että sitä voi käyttää sisustuksessa ja tarvittaessa se lähtee helposti irti. Keittiöntasoissa se on ollut siksi kätevä, koska kyllästyn helposti ja fixin avulla pystyn edullisesti muuttamaan keittiön yleisilmeen kokonaan.

...Minkä luulisit tässä kuvassa olevan Dc-fixiä?




.........


Päätin kokeilla jotain mihin kukaan muu ei uskonut. Ostin Verkkokauppa.com:sta vaaleaa "haalistunut puu" fixiä pari rullaa. Vessan lattia käsittelyyn.

Tässä ennen ja jälkeen kuvat:

Jos katsoo tarkkaan, huomaa että olen ensin asentanut valkoista fixiä seinän ja lattian rajaan, koska harmaa lattian muovimatto nousi noin 5cm korkeudeltaan seinälle.

Asensin värimaailmaan sopivaa fixiä myös välitilan laattoihin. Ne voi aina ottaa ihan helposti pois, sitten kun haluaa.

 


(Hox. Lattia asennetaan aina valon suuntaisesti siitä syystä, että jos saumoissa tulisi  mitään nousua/kupruilua/ elämistä niin ne eivät erottuisi niin hyvin. Tarkka suunnitelmani dc-fixin järkevästä käytöstä ja riittävyydestä ratkaisi tässä suunnan poikittain. Näin sain saumattomampaa pintaa enemmän.)

Tilasta tuli niin ihanan valoisa, että halusin jatkaa fixillä myös muualle (asunnon kulahtaneisiin) lattioihin. Alunperin olin aikeissa asentaa vaalean laminaatin, mutta koska kyseessä on vuokra-asunto ja kenties muuttoaikeet, päätin antaa fixille mahdollisuuden ja säästää itseltäni samalla pari tonnia sekä laminaatin asentamisen tuskan.

Jatkoin fixaamista eteiseen. Ja oveen.

Eteisen ovi oli muuten vaikein kohteeni tähän asti. Ulkoilman pakkasasteet, kylmä ovi ja fixi, joka pitää lämpimästä, tekivät asentamisen haastavaksi ja jouduinkin turvautumaan elämäni ensimmäistä kertaa hiustenkuivaajaan. Se piti muovin notkeana ja kiinnitti fixin paremmin oveen.

Eteisen tunnelmasta tuli aivan toisenlainen. Kattoplafondikin toistaa valon valkoisempana myös iltaisin.
Jätin tuulikaapin lattian koekäyttöön muutamaksi viikoksi. Tuo alue kuitenkin on se kulutetuin ja käytetyin. Eniten arvellutti japaninmastiffimme kävely ja eläminen. Parin viikon jälkeen lattiassa ei ollut _yhtäkään_ jälkeä joten jatkoin fixaamista muihin tiloihin.

Lattia ennen:

Lattia jälkeen:

Tässä kuvassa muuten kaiteetkin ovat fixattu.

Lopputulos on älyttömän kiva ja avokin suusta kuultu "Olit sä kyllä oikeessa" aiemman vastustelemisen jälkeen sinetöivät onnistumisen. Se, että lattia on vaalea ja sävyltään kylmempi edelliseen verrattuna luovat koko tilaan valoisamman ja ryhdikkäämmän tunnelman.

Kaikki tämä ja vähän päälle noin parilla satasella. Ei paha.

Infopaketti Dc-fixistä: Sitä on saatavana yleensä kolmea eri leveyttä 45cm, 67,5 cm ja 90 cm. Rulla on pituudeltaan aina 2 metriä. Hiustenkuivaaja saattaa helpottaa fixin asentamista, koska lämpö pehmentää sitä. Varo laittamasta liian lähelle. Fixi itsessään asentuu usein kuin itsestään, mutta jonkinlaista tapettilastaa tai silottajaa kannattaa käyttää. Mattoveitsi on leikkauksissa tarpeellinen. Käyttökohteet ovat rajattomat. Useimmiten tätä käytetään huonekaluihin ja tasoihin, mutta itse vein käytön lattiaan ja olen asentanut myös suihkun yhden seinämäosion dc fixillä. Pysyy hyvin ja kestää kosteutta. Olen nähnyt näitä laitettavan myös kylpyhuoneen lattialaattoihin ja käsitykseni mukaan tarra on kestänyt siinäkin hyvin.

Dc-fixiä on saatavana myös ikkunaan, tällöin puhutaan staattisesta kalvosta. Siinä ei ole minkäänlaista tarrapintaa vaan kalvo kiinnittyy staattisuutensa ansiosta tiukasti ikkunapintaan. Asentamisessa käytetään vesi-fairy -seosta jota levitetään hiukan ikkunan ja kalvon väliin.

Tässä laittamani kalvo keittiönikkunaan: