Turkki / Neuletakki

Löysin jonkin linkin kautta kuvan villatakista, johon jostain käsittämättömästä syystä rakastuin korviani myöten.  Kuvat ja venäjänkieliset ohjeet löydät klikkaamalla tästä. Venäjää en osaa, joten tein kuvien avulla. En halunnut yhtä pitkää kuin kuvissa joten tein omien mittojen mukaan. Oma "turkkini" ei myöskään ole niin muhkea kuin kuvissa, jotta ei ole päällä överi. Aloitin tekemään liuskoja, joissa oli aina kaksi rykelmää rinnakkain.Olin niin intensiivisesti projektissa sisällä, että työn etenemisen dokumentointi jäi vähäiseksi.

Ensin rinnuksen mittainen, sitten kainalon alapuolen, selkäosat jne. Tämän jälkeen mulla oli valmis liivi. Tein hihat neljän rykelmän liuskoina. Ompelin kiinni kaikki saumat ja neuloin vielä pitkän liuskan jonka ompelin helmasta niskan kautta helmaan ikäänkuin kaulukseksi ja huolittelemaan yleisilmeen.

 Tämä oli yksi ajallisesti vaativin työni jonka vieläpä toteutin ihan lonkalta mutu -tuntumalla.

Onneksi lopputulos on onnistunut ja ainakin itse tykkään niin paljon ♥



P.S.
Blogissa on ollut suruaika ja olen tehnyt surutyötäni blogin ulkopuolella. Menetimme rakkaan ja läheisen. Pitkän sairaalan hoitojakson jälkeen kaiken piti tulla kuntoon ja keväällä olisimme taas yhdessä mökillä. Kunnes eräänä päivänä kuin hidastetusti lääkärit kertovat, että se päättyykin tähän. Tein ensijärkytyksessä surutyötä konkreettisesti. Neuloin.

Pyyhin kyyneleitä ja laskin silmukoilla yhteisiä vuosia. Yhteisiä juhlia. Hetkiä. Eläkevuosia. Kauniita muistoja. Vaikka suru hellittää vain ajan myötä, on neulomisella oma terapeuttinen vaikutuksensa. Silmukoihin voi liittää ajatuksia ja jättää ne siihen. Tämä suru tulee aina kulkemaan mukana.